Emäntä kelaa ja Sisu se vaan relaa!

Tällä viikolla mieheni käytti Sisun kontrollissa Viikissä. Huonossa jamassahan poika oli, näkihän sen jo itsekin. Ensimmäisenä lääkäri oli huomannut keltaisuuden,vaaleat ikenet ja laihtumisen. Kaksi viikkoa sitten tehdyllä lääkityksen muutoksella ei siis ole ollut toivottua vaikutusta. Kaikki paikalla olleet lääkärit olivat pitäneet kokousta Sisun tilanteesta ja ihmetelleet tätä kummaa tapausta. Lääkärit pyysivät lupaa lisäkokeisiin ja niitähän sitten tehtiin. Keuhkot kuvattiin ->  ei löydöksiä. Sisukset ultrattiin -> pernan seinämässä jotain muutosta, maksa laajentunut kaksinkertaiseksi normaalista (hui!). Maksasta otettiin koepala -> tuloksia vielä odotellaan. Lääkityksestä tiputettiin samantien Imurel kokonaan pois. Se riski oli otettava, että Sisun tila nyt romahtaa parissa päivässä sen takia, mutta maksakaan ei enää pitkään tuota lääkemäärää kestäisi. Kortisonia on kuitenkin pakko jatkaa edelleen. Muuta lääkitystä jatketaan vanhan ohjeen mukaan. Lisäksi tuli Adursal (150mg 1,5 tbl/vrk) luonnollinen sappihappo, suojaamaan maksasoluja sekä Samylin (medium 1pss/vrk) ravintolisä maksan toimintahäiriöitä korjaamaan. Olisi varmaan pitänyt jo aiemmin kysyä tuosta ravintolisästä kun maksa-arvot on olleet jo pidemmän aikaa korkealla. PRKL kun ei kaikkea tajua! Tällä hetkellä tilanne on joka tapauksessa se, että Sisun tila voi romahtaa päivänä minä hyvänsä Imurelin lopettamisen seurauksena (hematokriitti laskee) tai sitten maksa sanoo työsopimuksensa irti. Jos kumpaakaan ei käy niin ensi viikolla uusi kontrolli omalla klinikalla. Jos edelleen bilirubiini- ja maksa-arvot nousseet tai hematokriitti laskenut niin ennuste on huono. Päätimme jo, että jos näin käy, se olkoon sitten Sisun vihoviimeinen reissu lääkäriin, tai mihinkään muuallekaa...

Onneksi Sisu osaa relaa

Rehellisesti sanottuna odotan kyllä jo kovasti jonkinlaista päätöstä tälle asialle. Oma nuppi ei oikein meinaa enää handlata tätä tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Tänä aamuna sain hepulit kun huomasin, että Sisun nenästä kuuluu kummallinen vinkuminen kun se hengittää. Huolellisen (parin sekunnin panikoinnin) tutkimisen jälkeen havaitsin, että sieraimet ovat lähes umpeen turvonneet ja sieltä tulee jotain muhjua. Ne tongin pois ja samantien puhelua lääkärille. Käski seuraamaan tilannetta ja pelotteli jo nenäkasvaimella. Hetken kuluttua syttyi lamppu ja älysin kurkata Jackin kirsuun. Ja siellähän näytti ihan samalta kuin Sisullakin! Eipä ollut koskaan aiemmin tullut huomattua, että koiran nekku se ei jatkukaan ihan samanlaisena tyhjänä putkena kun omat sieraimet :D Ja se muhju..taisi olla ihan eilisen iltaruuan peruja..Huoh..kyllä taas laski syke sadalla... Eli lievästi sanottuna jonkin sortin panikointia ja ylireagointiherkkyyttä havaittavissa.

Sisu oli esitellyt samankaltaisia asentoja myös Viikissä, johon lääkäri oli todennut, ettei koiralla ainakaan kummoisia kipuja voi olla kun noin nopeasti pystyy rentoutumaan ja nukkumaan. Sisu on kyllä aina ollut sellainen, että kun tehdään töitä (tai leikitään) niin ne tehdään sata lasissa ja kun relataan niin sitten ollaan oikeasti taju kankaalla :) Omaa mieltä lämmitti tuo kommentti kivuttomuudesta, koska sen perusteella olen tämän kaiken lääkerumban ja lääkäreissä ravaamisen antanut itselleni anteeksi; että voidaan vielä tätäkin yrittää, kunhan sillä ei kipuja ole.

Sissi-Sisu ja Sailor-Jack

Huh hulinaa! Viimeisimmän päivityksen jälkeen pistettiinkin hösseliksi! Minua kun niin alkoi tympimään tuo ettei mitään edistystä tapahdu verikokeissa ja Sisu vaan kuihtuu silmissä karseiden lääkkeiden sivuvaikutuksista. Onneksi on ihanan ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä olemassa, jotka hyvää hyvyyttään auttavat vaikka täysin tuntematonta ja tarjoavat omaa tietämystään ja kontaktejaan muillekin avuksi <3 Näin mekin siis saatiin kokenut eläinlääkäri kommentoimaan Sisun tilannetta ja mukavasti ohjeistusta siitä mitä seuraavat peliliikkeet kannattaisi olla. Ihan ensimmäisenä tyrkättiin Sisu pikatestiin loistartuntojen varalta; ei Borrelia-, Erlichia-, Anaplasma-vasta-aineita eikä sydänmato (Dirofilaria immitis)-antigeeniä. Näin saatiin ainakin nämä poissuljettua. Sitten vielä pari päivää puhelurumbaa ristiin rastiin ja pompottelua oman eläinlääkärin ja Hattulan sairaalan välillä, jotta saatiin Sisulle lähete Viikkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan lisätutkimuksiin.

Lähetteen mentyä Viikistä otettiinkin jo pian yhteyttä ja saatiin tosi nopeasti Sisulle aika. Siellä käytiin tiistaina viime viikolla. Sisu otettiin sisään heti aamusta ja se piti jättää päiväksi sinne tutkittavaksi. Oli se Sippe vaan taas niin sisukas <3 Lääkärin kanssa viipotti sairaalan puolelle ihan sen näköisenä että älä huolehdi mamma, pärjään kyllä. Me sitten paineltiin Jackin kanssa Suomenlinnaan siksi aikaa ihmettelemään. Jack oli reippaana lautalla ja saarella nautti silminnähden merituulesta ja merellisistä tuoksuista :) Reissu oli erittäin onnistunut ja Suomenlinnassa ihanaa, vaikka taustalla painoikin koko ajan huoli Sisusta ja pelko mahdollisista huonoista uutisista mitä saisimme iltapäivällä.

Ahhh..the wind in my hair!

Dogsie lautalla.

Tätä maisemaa kelpasi ihastella.

Sisulta ei löytynyt tutkimuksissa mitään erityisen huolestuttavaa. Kaikki sisuskalut taas ultrattiin ja otettiin kattavat verikokeet. Maksassa oli pieniä muutoksia, mutta pitäisi palautua kunhan vain päästäisiin kortisonin annostusta laskemaan. Hematokriitti oli 34%. Lääkitystä muutettiin sen verran että Imurel tiputettiin puoleen eli nyt Sisu saa 50mg joka toinen päivä. Lisäksi mukaan koktailiin tuli Atopica 100mg, yksi tabu kaksi kertaa päivässä. Lääkärit olivat Viikissä toiveikkaita ja sanoivat ettei Sisun tilanne ole ollenkaan huonoimmasta päästä. Kuulemma läheskään kaikki koirat eivät reagoi hoitoon oppikirjamaisella tarkkuudella vaan nämä tasaiset jaksot ovat ihan normaaleja. Itsellä huolena on nyt viime aikoina ollut se, että Sisun toipuminen jäisi tälle tasolle..niin hyvä ettei raaskisi piikillekään viedä, mutta niin huono ettei normaalielämäkään luonnistu. Se ei kuulemma ole todennäköistä, vaan siinä tapauksessa, että se ei lääkkeisiin reagoisi, sen kunto lähtisi sitten selkeästi huononemaan. Suuri huolenaihe on tällä hetkellä myös Sisun huonontunut yleiskunto, rajusti surkastuneet lihakset ja terävästi ponkottavat luut pehmeän karvapeitteen alla. Lääkäri antoi ohjeeksi kävelyttää Sisua mahdollisimman paljon vaihtelevassa maastossa, jotta sen lihakset saisivat edes vähän töitä ja koordinaatiokyky säilyisi. Tietysti Sisun jaksamisen rajoissa. Näillä ohjeilla siis mennään taas eteenpäin ja ensi viikolla kontrolli Viikissä.

Nyt kaikki peukalot ja pottuvarpaat pystyyn ja sormet ristiin, että saisimme loistouutisia uuden lääkityksen vaikutuksista!