Emäntä kelaa ja Sisu se vaan relaa!

Tällä viikolla mieheni käytti Sisun kontrollissa Viikissä. Huonossa jamassahan poika oli, näkihän sen jo itsekin. Ensimmäisenä lääkäri oli huomannut keltaisuuden,vaaleat ikenet ja laihtumisen. Kaksi viikkoa sitten tehdyllä lääkityksen muutoksella ei siis ole ollut toivottua vaikutusta. Kaikki paikalla olleet lääkärit olivat pitäneet kokousta Sisun tilanteesta ja ihmetelleet tätä kummaa tapausta. Lääkärit pyysivät lupaa lisäkokeisiin ja niitähän sitten tehtiin. Keuhkot kuvattiin ->  ei löydöksiä. Sisukset ultrattiin -> pernan seinämässä jotain muutosta, maksa laajentunut kaksinkertaiseksi normaalista (hui!). Maksasta otettiin koepala -> tuloksia vielä odotellaan. Lääkityksestä tiputettiin samantien Imurel kokonaan pois. Se riski oli otettava, että Sisun tila nyt romahtaa parissa päivässä sen takia, mutta maksakaan ei enää pitkään tuota lääkemäärää kestäisi. Kortisonia on kuitenkin pakko jatkaa edelleen. Muuta lääkitystä jatketaan vanhan ohjeen mukaan. Lisäksi tuli Adursal (150mg 1,5 tbl/vrk) luonnollinen sappihappo, suojaamaan maksasoluja sekä Samylin (medium 1pss/vrk) ravintolisä maksan toimintahäiriöitä korjaamaan. Olisi varmaan pitänyt jo aiemmin kysyä tuosta ravintolisästä kun maksa-arvot on olleet jo pidemmän aikaa korkealla. PRKL kun ei kaikkea tajua! Tällä hetkellä tilanne on joka tapauksessa se, että Sisun tila voi romahtaa päivänä minä hyvänsä Imurelin lopettamisen seurauksena (hematokriitti laskee) tai sitten maksa sanoo työsopimuksensa irti. Jos kumpaakaan ei käy niin ensi viikolla uusi kontrolli omalla klinikalla. Jos edelleen bilirubiini- ja maksa-arvot nousseet tai hematokriitti laskenut niin ennuste on huono. Päätimme jo, että jos näin käy, se olkoon sitten Sisun vihoviimeinen reissu lääkäriin, tai mihinkään muuallekaa...

Onneksi Sisu osaa relaa

Rehellisesti sanottuna odotan kyllä jo kovasti jonkinlaista päätöstä tälle asialle. Oma nuppi ei oikein meinaa enää handlata tätä tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Tänä aamuna sain hepulit kun huomasin, että Sisun nenästä kuuluu kummallinen vinkuminen kun se hengittää. Huolellisen (parin sekunnin panikoinnin) tutkimisen jälkeen havaitsin, että sieraimet ovat lähes umpeen turvonneet ja sieltä tulee jotain muhjua. Ne tongin pois ja samantien puhelua lääkärille. Käski seuraamaan tilannetta ja pelotteli jo nenäkasvaimella. Hetken kuluttua syttyi lamppu ja älysin kurkata Jackin kirsuun. Ja siellähän näytti ihan samalta kuin Sisullakin! Eipä ollut koskaan aiemmin tullut huomattua, että koiran nekku se ei jatkukaan ihan samanlaisena tyhjänä putkena kun omat sieraimet :D Ja se muhju..taisi olla ihan eilisen iltaruuan peruja..Huoh..kyllä taas laski syke sadalla... Eli lievästi sanottuna jonkin sortin panikointia ja ylireagointiherkkyyttä havaittavissa.

Sisu oli esitellyt samankaltaisia asentoja myös Viikissä, johon lääkäri oli todennut, ettei koiralla ainakaan kummoisia kipuja voi olla kun noin nopeasti pystyy rentoutumaan ja nukkumaan. Sisu on kyllä aina ollut sellainen, että kun tehdään töitä (tai leikitään) niin ne tehdään sata lasissa ja kun relataan niin sitten ollaan oikeasti taju kankaalla :) Omaa mieltä lämmitti tuo kommentti kivuttomuudesta, koska sen perusteella olen tämän kaiken lääkerumban ja lääkäreissä ravaamisen antanut itselleni anteeksi; että voidaan vielä tätäkin yrittää, kunhan sillä ei kipuja ole.