Ahne, ahneempi...Sisu!

Sisu on aina ollut perso ruualle, mutta nyt viime viikkoina kortisonin takia Sisun ahneus on saanut ihan uudet massiiviset mittasuhteet. Lääkitys kun aloitettiin niin johan alkoi ruoka taas maistua, samoin vesi ja tämän seurauksena tietysti ulos täytyi päästä parin tunnin välein. Tätä jatkui noin 1,5 viikkoa, päivin ja öin. Siinä alkoi omistajallakin olemaan lievästi sanottuna viriviritööttööt olo. Onneksi kuitenkin tilanne on jo tasaantunut tuon pissaamisen osalta, mutta ahneus sen kun kasvaa kasvamistaan! Ihan ensimmäiseksi jouduttiin laittamaan keittiönkaappiin lapsilukot kun Sisu oli käynyt pari päivää sairaalasta pääsyn jälkeen rohmuamassa läjän kanan luita ym. ihania herkkuja roskiksesta. Syylliseksi todettiin kissa Fiona, jonka arveltiin menneen kaappiin alakautta seinän vierestä ja avanneen Sisulle oven sisäpuolelta. Kunnes todistinkin omin silmin kuinka jätkä meni oven eteen istumaan ja kylmän rauhallisesti veti oven kahvasta tassulla auki. Eihän se tuon vaikeampaa ole, pyh! Sisu onkin ottanut tavaksi luimia keittiön lähettyvillä ahneen koiran sekopäinen hullunkiilto silmissä kyttäämässä josko jotain olisi sopivalla hollilla varastettavaksi. Ja lääkkeiden ottamista sitä vasta odotetaankin kieli pitkällä kun saa nakkia, voi hyvänen aika sentään kyllä on jäbä täpäkkänä!! Vaarassa on siinä hommassa kyllä myös omat nakit... Nyt on varoiksi myös pöydät raivattu puhtaaksi kaikesta syötäväksi kelpaavasta ja kelpaamattomasta. Nimittäin ihan kaikki uppoaa esim. tyhjät kissanruoka säilykepurkit, juustohöylät ja kissojen kakkapussit. Kissojen kupitkin tyhjennetään pari krt päivässä aina kun silmä välttää. Muita lääkityksen aiheuttamia outouksia on korvien katoaminen ihan totaalisesti ja vahtimisen typerä liioittelu. Vahtiminen voi kyllä olla ihan vaan tylsyyttäkin osittain, kun ei pääse riekkumaan niin kuin on tottunut. Mieli kun on virkeä, mutta kroppa vielä väsynyt. En valita enempää, jos nämä nyt ovat lääkityksen pahimmat näkyvät sivuoireet, niin suljen tyytyväisenä suuni. 

Lahnasushia NAM!

Perjantaina saatiin siis viimeisimmät verikokeitten tulokset. Uutiset olivat huojentavia ainakin osittain. Kaikki veriarvot näyttävät parantuneen koko ajan ja näyttää siltä, että luuydinkin jaksaa tuottaa jonkin verran nuoria punasoluja, mutta niitä pitäisi tällaisella anemia potilaalla olla tässä vaiheessa enemmän. Kurjen klinikalla Mikkelissä oli erittäin pätevän oloinen lääkäri Anu Valtonen, joka osasi ehdottaa Imurel-lääkityksen (solusalpaaja) pois jättämistä, koska se voi aiheuttaa luuydinlamaa ja tällä olisi vaikutusta nuorten punasolujen tuotantoon, ja että pelkällä kortisonilla ollaan saatu hyviä tuloksia tällaisissa tapauksissa. Hattulan sairaalasta sain kuitenkin kokeneelta lääkäriltä mielipiteen ettei Imurelia kannata jättää pois. Nykysuositusten mukaan sitä pitäisi jatkaa ainakin niin kauan kuin kortisonia annetaan. Koska Sisu on ollut pirteänä ja hematokriitti 30%:n tuntumissa viimeisimmissä kontrolleissa, kortisoniannostus laskettiin tästä päivästä alkaen 40mg/pv -> 30mg/pv. Seuraava kontrolli viikon päästä, taas jänskättää niin maan perskuleesti!

Viikonloppuna käytiin mökillä rentoutumassa pari päivää. Sisu oli tosi virkeänä ja ajoittain olikin vaikeaa muistaa kuinka sairas koira oikeasti on. Joten hetki crebaamista ja sen jälkeen mökkiin chillailee. Sisun lempparipuuhaa möksällä oli käpyjen kopittelu ja polskiminen. Onnea oli nähdä selkeästi terveempi ja leikkisämpi Sisu, sellainen kuin sen kuuluukin olla, ja hetkeksi unohtaa huoli ja murhe ja vain hymyssä suin nauttia hassun koiran touhuista ja kauniista kesäpäivästä <3

Isännän kanssa uimassa #parhautta#

Sisu tuumii kuinka hauskaa olisi rikkoa tuo tyyni pinta :)

Kotimatkalla malttoi vihdoin ummistaa silmiä