Tämä viikko on kulunut iiihanasti Sisun kakkimista kytätessä. Heti maanantaina alkoi reipas ripuli, joka muuttui keskiviikkoaamuna verensekaiseksi ja iltaan mennessä ripuloinnin jäljiltä oli perskarvat kirkkaassa punaisessa veressä ja maassa oikein kunnon hyytynyt veriklöntti. Siinä vaiheessa oli omat fiilikset taas niin maissa. Menisi edes yksi viikko ilman mitään ylimääräistä huolenaihetta! Taas soittamaan Hattulaan. Sielläkin taisi lääkäri olla illalla kiireinen kun höpötteli verensiirrosta ym. hämäävästä, mutta onneksi sain tivattua hoito-ohjeita miten tästä edetään ja millä verenvuoto saataisiin loppumaan. Tässä vaiheessa voisikin kerrata Sisun nykyisen lääkityksen kun niitä nyt saatiin taas lisää (annokset/vrk):
- Prednison kortisoni 30mg (15mg aamuin illoin)
- Imurel solunsalpaaja 50mg
- Disperin 10mg
- Tylosin tart 240mg suolistoantibiootti (1tbl aamuin illoin) 2 viikon kuuri
- Konakion Novum 10mg/ml k-vitamiinilisä 2 ampullia (1 ampulli aamuin illoin) viikon kuuri
- Pepcid mahansuojalääke ( 2tbl kerran päivässä 1h ennen ruokaa tyhjään mahaan)
- lisäksi biobak ja inupekt forte maitohappovalmisteita suoliston oikeanlaisen toiminnan vahvistamiseksi
Ihan älytöntä lääkerallia. Nyt oli sitten viimein pakko väsätä pitkään puhuttu excel-taulukko mihin voidaan ruksata aina kun on lääkkeet annettu. Lääkitys tuntuu nyt tehonneen tosi nopeasti ja Sisu onkin jo muutaman päivän työstänyt peräpäästään ulos oikein oppikirjakelpoista kiinteää pökälettä, ja mikä parasta, ilman tippaakaan verta! En ole varmaan koskaan aikaisemmin ollut niin onnellinen nähdessäni kakkaa!
Sisun sairastellessa ja sään ollessa näin järjettömän kuuma, myös Jackin kanssa touhuaminen on ollut aika minimissä. Pojalla on välillä ihan mielettömästi virtasta ja se ottaa mitä kummallisimpia juoksuspurtteja ja hepuleita pitkin pihaa, myöskin hihnasta lähtevä kilahdus aiheuttaa totaalisekoamisen ensiasteita muistuttavia oireita. Onneksemme Jack sai torstaina kutsun mökkeilemään missä sai hillua oranssin tollokaverin kanssa ja paistatella huomion keskipisteenä!
 |
| Kesämies ja kesäkaverit |
Jack yleensä ui vain tassupohjaa, mutta tällä reissulla emäntää riemastutettiin rohkealla pienellä pyrähdyksellä ihan oikeaa polskuttelua!
Sä oot onnellinen kakasta, ja harvoin sitä itse myöskään lukee kakasta samanlaisella mielenkiinnolla mitä nyt tätä blogitekstiä lukiessa! Hyvä että tilanne on parantunut alkuviikosta, ja kiva että Jack on saanut touhuilla mökillä! Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille lääkeralliin ja muuhun! Veera & Sauli
VastaaPoistaAsante sana! ;) Kaikki tsempit ja lämpimät ajatukset otetaan ilolla vastaan! Kovasti syö naista ja miestä tämmöinen ainainen ylä/alamäki, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Näillä mennään :)
PoistaBongasin bloginne omani kävijätilastoista, olet varmasti lukenut meidän kokemuksista IMHAsta.. Koko sydämestäni toivon, että teidän kohdallanne kaikki kääntyy vielä parhain päin ja Sisu paranee täysin entiselleen.
VastaaPoistaSyytä Sisun sairastumiselle ei ilmeisesti kukaan ole lähtenyt edes arvailemaan?
Juu olen käynyt lueskelemassa. Kiva kun olet jaksanut kirjoittaa kokemuksistanne. Tietty kaikki tapaukset ovet erilaisia, mutta kummasti siitä vaan saa mielenrauhaa kun lueskelee muiden tarinoita sairaudesta. Varmempi olo mitä enemmän tietoa. Sisun sairauden aiheuttaja on tuntematon eli juurikin niin kuin arvelitkin. Kiitoksia tuhannesti tsempeistä ja blogistasi. Aion jatkossakin käydä lukemassa miten teillä pennun kanssa lähtee sujumaan :) Meilläkin oli pentusuunnitelmia, mutta arvatenkin ne ovat nyt jäissä...
PoistaKirjoittaminen oli itselle Aksun sairastaessa ja lopetuksen jälkeen terapiaa parhaimmillaan, ajatus siitä, että jossain joku lukee tekstiä ja saa siitä ehkä apua, tai itkee kuten minä, tuntui kuin olisi antanut osan kantamastaan taakastaan pois. Koiran sairastaessa sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi.
VastaaPoistaNyt kun olen IMHA-koiria haeskellut ja vaikka en olisi niin hakenutkaan, tulee niitä vastaan yllättävän paljon.. surullista, aivan kuin kaikenmaailman sairauksia ei olisi jo aivan riittämiin. Olen nähnyt myös sellaisia koiria käytettävän jalostukseen jolla itsellä/lähisukulaisilla (sisaret/vanhemmat) ovat sairastaneet IMHAa. Perinnöllisyydestähän ei ole varmuutta, mutta miksi ottaa riskejä? Se on se koira joka siitä eniten kärsii..